Lisää poseerauskuvia Kaskisen rlk-tapaamisesta

Vielä joitain Kaisa Heikkisen ottamia poseerauskuvia koirista Kaskisissa:

Komea Simo-poika

Simo

Simo <3

Sisarukset Simo ja Suni

Nallenaamat Simo ja Suni

Simo ja Suni-sisko

Sani poseeraa

Sani

Sani <3

Kaunis neiti

Fenni-mamma ja Sani <3

Fenni ja Sani

Hymytytöt

Hassut ilmeet tytöillä ;)

Lisää peltojälkikuvia rlk-tapaamisesta

Tässä vielä Kaisa Heikkisen ottamia kuvia meidän peltojälkitreeneistä Kaskisen rlk-tapaamisessa:

Simo lähdössä jäljelle

Nopeasti alkoi jälki kiinnostaa

Simo näyttää minne jälki kulkee

Ja hienosti selvittiin.

Sani lähdössä ihmisjäljelle.

Jälkikoira työssään.

Tyytyväinen ohjaaja ja kouluttaja. :)

Rlk-tapaaminen Kaskisissa: su päivä: ihmis- ja verijälkiä metsään

Su-aamuna koirat herättivätkin meidät n. puoli 8 aikaan ja eihän siinä auttanut muu kuin ylös nousta. Aamupalat huiviin ja sen jälkeen oli vuorossa minun ja Simon htm koiratanssiesitys. Ihan kiva oli saada harjoitella meidän uusi ohjelma ensi viikonlopun kisoja varten. Ihan kivasti itse ohjelma sujui, vaikka ennen sitä Simo olikin kiinnostunut kaikesta muusta. Hienosti poju kuitenkin keskittyi itse ohjelman aikana ja sai sitten jättipalkan ohjelman jälkeen. :)

Hienosti Simo keskittyi seuraamisiin. :)

Simo näytti myös joitain temppuja.

Paljon tuli myös otettua koirista kuvia mökillä ennen sieltä lähtöä.

Sanin veli Caamos

Sanin emä Fenni

Fenni-mamma ja Sani <3

Simo ja Suni-sisko

Yhteispotretti kaikista osallistujista

Yllättäen kaikkia 19 koiraa ei saatu mahtumaan samaan kuvaan. ;)

Mökin siivouksen jälkeen suunnistettiin vielä tekemään metsään ihmis- ja verijälkiä. Sanin kanssa halusin kokeilla vielä ihmisjäljeä myös metsässä, kun edellispäivän jälkiharjoitus oli mennyt niin superisti. Sille en myöskään halunnut sotkea verijälkeä, jottei sekoittaisi riistan hajuja ihmisjäljellä, jos alamme niitä enemmänkin harjoitella. Simolle päätettiin tehdä sekä ihmis- että verijäljet. Meri teki kaikki päivän ihmisjäljet, mutta me muut teimme porukalla 3 verijälkeä metsään. Mukava oli päästä tutustumaan myös verijälkien tekoon ihan käytännössä.

Teimme n. 50-70 metrin jälkiä metsään. Jäljen aloituskohta merkattiin puuhun jälkimerkeillä ja maahan kaivettiin/tallottiin selkeä aloituskohta. Siihen laitettiin narun päässä oleva sieni, joka kasteltiin eri puolilta naudan verellä ja myös maahan sekoitettiin verta. Sitten muut kävelivät edeltä merkaten jäljen jälkimerkeillä puihin ja viimeinen veti aina veristä sientä narun perässä niin, että se kulki hyvin maan tasalla eikä pomppinut kovin paljon. Tärkeää oli, että kaikki kulkivat ihan samaa reittiä. Jäljen loppu merkattiin taas hieman erilaisella jälkimerkillä ja sinne tehtiin myös selkeä jäljen loppukohta. Sieni kuljetettiin loppukohtaan ja nostettiin siitä pussiin. Loppukohtaan (kaatokohta) kaadettiin vielä verta ja myöhemmin siihen vietiin jäljen takakautta hirven sorkka loppupalkaksi koiralle. Sen vuoksi myös jäljen takakohta tuli merkitä selvästi puihin, jotta hirvensorkan pystyi viemään sinne myöhemmin.

Verijäljen teko välineet

Ihmisjäljet ehtivät vanheta reilun tunnin, kun vietiin koirat sinne, mutta verijäljet ainakin 2 tuntia. Ensin oli Sanin vuoro kokeilla ihmisjälkeä. Innokas tyttö oli jälleen heti hommasta hyvin jyvällä ja ampaisikin heti jäljen alusta innolla metsään. Itselläni meinasi olla välillä melkoisia ongelmia pysyä perässä ja tulipa sitä kerran lennettyä rähmälleenkin metsässä. Välillä jälkiliina meinasi tarttua oksaan kiinni ja muuta, mutta ilman isompia ongelmia selvittiin. Hienosti tyttö selvitti myös kohdan missä jälki pujotteli eri puiden väleistä. Lopussa odotti nakkeja sisältävä namipurkki joka oli todella mieluinen. Siitä jälki kuitenkin vielä jatkui ja hyvin Sani jatkoi jäljelle, vaikka olikin jo saanut palkan. Ihan lopusta löytyi vielä jäljen tekijän (Merin) takki, josta Sani oli selvästi kiinnostunut ja innoissaan. :) Taitava tyttö!

Sani lähdössä jäljelle: ensin jälkivaljaat päälle.

Heti jäljen alussa tyttö keskittyi hienosti hommaan.

Jälkikoira työssään

Ja jälkiliina oli koko ajan kireällä, kun neiti paahtoi menemään.

Jäljen päässä odotti mieluisa herkkukippo, mutta siitä jälki vielä jatkuikin...

...Ja aivan jäljen päässä oli vielä kiinnostava jäljentekijän takki.

Ja missäs seuraava jälki on! :)

Sitten oli vuorossa Simon ihmisjälki. Simppa oli jälleen selvästi innoissaan ja aluksi sen annettiinkin hieman tutustua ympäristöön. Jäljen alussa se kuitenkin kiinnostui hienosti jäljestä ja sitten mentiin! Jälleen meinasin jäädä välillä jälkeen, kun poju ampaisi niin vauhdilla. Kerran poika eksyi hieman jäljeltä, mutta korjasi hienosti takaisin. Jäljen loppupäässä pojulla oli taas melkoinen vauhti ja hieman se pyyhkäisikin namien ohi ja viereisen tien vesilammikolle juomaan. No, käytiin me ne namitkin sitten vielä hakemassa rankan työn palkaksi. ;)

Jälkivaljaat ensin päälle ja liina kiinni.

Sitten odoteltiin, että Simo hoksasi mistä jälki alkoi.

Innokas jälkikoira työssään.

Hyvin menee ja ohjaajakin vielä mukana.

Lopussa namit jäivät kakkoseksi vesilammikon rinnalla.

No maistuivathan ne namitkin lopulta. :)

Lopuksi Simo pääsi vielä kokeilemaan verijälkeä. Se olikin pojusta selvästi mielenkiintoisempi ja ehkä myös sopivampi jälkimuoto Simpalle. Hienosti Simo pysyi jäljellä koko matkan ja lopussa ollut hirvensorkka oli pojusta oikein superylläri. Aluksi Simo hieman haisteli sitä ihmeissään, mutta hetken päästä oli jo niin ominut sen itselleen, että se olisi pojun mielestä pitänyt ottaa mukaan eikä Simo olisi siitä enää halunnut luopua ollenkaan.

Simo ampaisi hienosti jäljelle.

Verijälki kiinnosti kovasti.

Ja sitten oltiinkin jo kuljettu koko jälki loppuun.

Lopussa ollut hirven sorkka oli aika jännä juttu.

Hei kato mamma minkä mä löysin. ;)

Tää on mun herkku!

Taitava poika!

Jälkitreenien jälkeen meillä alkoi jälleen n. 4,5 tunnin automatka takaisin. Mutta kyllä kannatti osallistua tähän tapaamiseen. Mukava oli jälleen nähdä kaikkia rlk-tuttuja ja tutustua myös uusiin ja paljon näki koiriakin. :) Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja Merille erityiskiitos koulutuksista ja mökin vuokrajärjestelyistä. Eiköhän sitä pidä alkaa tekemään koirille jatkossakin ainakin ihmisjälkiä, kun Sanikin osoittautui niin eteväksi. Hieman siis pääsi jälkikärpänen meikäläistä puraisemaan. ;)

Rlk-tapaaminen Kaskisissa: la päivä: ihmisjälkiä pellolle

Meidän lähtö Kaskisen rlk-tapaamiseen meinasi jo peruuntua, kun itse tulin hieman flunssaan torstaina. Alunperin meidän piti lähteä Kaskisiin jo pe iltana, mutta päätettiinkin siirtää lähtö la aamuun. Aikainen herätys oli klo 5.00 ja Kaskisille ehdittiin n. 10.30. Matka sujui onneksi ongelmitta ja koirat lepäilivät kiltisti matkan ajan. Perillä meitä odotti tutut kasvot ja jokunen uusikin tuttavuus. Yhteensä tapaamiseen meitä osallistui 7 henkilöä ja 18 ruotsinlapinkoiraa sekä 1 japaninpystykorva. Hieno määrä siis koiria paikalla!

Meidän vuokraama mökki oli todella upealla paikalla.

Rannalla oli myös viihtyisä saunarakennus.

Perillä päästiinkin saman tien mukaan jäljestyksen teoriaosuuteen. Kouluttajana koko viikonlopun ajan meillä toimi Meri Markkanen, jolla on vankka jäljestyskokemus ja hän myös kasvattaa ruotsinlapinkoiria. Alla joitain jäljestyksessä huomioitavia asioita, joista tein muistiinpanoja:

*Ihmisten ominaishajuun vaikuttaa sukupuoli, ikä, etniset taustat, jne. Miehet haisevat koiran nenään 7x voimakkaammilta kuin naiset. Saman perheen jäsenillä on 30 % sama haju. Lapset ja vanhukset haisevat erilaiselle kuin aikuiset ihmiset.
*Jälkiharjoittelussa muistettava tehdä tarpeeksi erilaisia harjoituksia, jottei koira kyllästy. Harjoitusten oltava tarpeeksi vaikeita, jotta koira kehittyy ja joutuu tosissaan työskentelemään.
*Koiran rotu ja taso huomioitava harjoitusten suunnittelussa ja toistojen määrässä.
*Tuulen suuntien huomioiminen tärkeää jälkien teossa. Esim. 12m/s tuuli kuljettaa jäljen päälle ilmaan jääneitä ihmispartikkeleita kauas ja ns. siirtää jälkeä. FH-jälkikoiran tulisi seurata tarkasti juuri jäljen askeleita, mutta esim. vihikoirat seuraavat yleensä hieman jäljen vierestä minne ihmispartikkelit ovat kulkeutuneet.
*Koirat haluavat monesti välillä poistua hetkeksi jäljeltä ja palata sitten takaisin. Tällöin ne ns. puhdistavat nenäänsä, jonka jälkeen jälki taas haisee voimakkaammalta.
*Jäljen haju on ehtinyt laskeutua maan tasalle vasta n. 15-30 min sen teon jälkeen. Ennen sitä haju leijuu vielä ilmassa. Muistettava siis antaa jäljen vanheta hetki ennen koiran viemistä sinne!
*Ihmisjäljen harjoittelussa idea on, että ihmisen hajun seuraaminen tarkoittaa palkkaa.
*Kun jäljelle aletaan laittaa esineitä, on koiralle hyvä opettaa myös esineiden ilmaisu. Ilmaisua voi harjoitella ihan kotona. Harjoittelussa eteen maahan laitetaan jokin esine ja kun koira haluaa mennä sitä tutkimaan niin odotetaan kunnes se esim. menee maahan ja sitten se vasta päästetään esinettä tutkimaan. Tällöin koira oppii ilmaisuksi maahanmenon aina löytäessään jonkin esineen myös jäljeltä. Olisi hyvä myös opettaa, että koira ilmaisisi vain jäljen tekijän esineet eikä muiden.
*Kostea ilma soveltuu parhaiten verijäljelle. Kuuma paahde tai rankkasade ja voimakas tuuli vaikeuttavat jälkeä huomattavasti.
*Sorkkaeläinten (esim. naudan) veri on parasta jäljelle (ei kuitenkaan sian veri!)
*Pitkillä jäljillä kannattaa pitää lyhyitä muutaman minuutin taukoja välillä. Mukaan varattava myös vettä + ruokaa koiralle (ja ohjaajalle)!
*Harhajälkiä kannattaa harjoitella, jotta koira tottuu niihin eikä häiriinny. Esim.jänikset, hirvet, marjastajat yms.
*TÄRKEIN: Anna koiran tehdä työ jäljellä! Sitten vasta itse liikut, kun koira kulkee edellä. Mikäli koira saa aina apuja, ei se opi kunnolla jäljestämään vaan aina turvautuu omistajan ohjaukseen.

Teoriaosuuden jälkeen kerättiin tavarat kasaan ja suunnattiin Närpiöön tekemään ihmisjälkiharjoituksia pellolle. Tehtiin niin, että tehtiin toistemme koirille jäljet eikä omille koirille. Jokaiselle koiralle tehtiin kolme suoraa jälkeä pellolle: 20m, 40m ja 60m ja jäljen päässä oli aina palkka. Jälkien väli toisistaan oli n. 10m. Alla Leila Häkkisen piirtämä kuva harjoituksista:

Ensin oli Simon vuoro lähteä kokeilemaan ihmisjälkeä. Hieman oli Simppa innokkaalla päällä, kun pitkään oli koirat joutuneet autossa matkustamaan ja odottelemaan. Siihen nähden yllätyin miten kivasti Simppa kumminkin keskittyi itse jälkeen ja hoksasi homman jujun. :) Yhden jäljen kohdalla vauhti kiihtyi niin kovaksi, että hieman herra porhalsi namien ohi. Viimeisessä jäljessä onnistuin hieman säätelemään vauhtia ja hienosti poju suunnisti suoraan namien luokse. Jee!

Missäs se jälki taas menikään..

Ja sitten taas mentiin.

Jee! Hienosti meni. :)

Sitten koitti Sanin vuoro. Sanin suorituksia voin kommentoida vain yhdellä sanalla: WAU! Kertaakaan ei oltu neidin kanssa aiemmin kokeiltu minkään sortin jäljestystä, mutta Saniltahan löytyi melkoiset piilevät kyvyt. Heti Sani alkoi nuuskuttaa maata jo ennen jäljen alkua kiinnostuneena ja tosi tarkasti kulki jo heti ekan jäljen namien luokse. Toisella jäljellä oli taas turhan paljon vauhtia ja hetkeksi Sani hukkui pois jäljeltä, mutta palasi siihen hienosti. Viimeinen jälki sujui superisti, kun muistin taas hieman säädellä vauhtia. Nappisuoritus ja tyytyväinen neiti sai palkat jäljen lopusta. Jes! Näitä lisää! Kivasti sain myös itse innostuksen tehdä Sanille myöhemminkin lisää jälkiharjoituksia.

Menossa jäljelle, Sani jo selvästi kiinnostunut.

Ja sitten mentiin.

Taitava tyttö!

Vielä muutamia ohjeita Meriltä. Pääasiassa vikaa löytyi ohjaajasta. ;)

Harjoitusten jälkeen osa porukasta suunnisti vielä metsään tekemään sinne lisää ihmisjälkiä ja verijälkiä, mutta osa (mukaanlukien me) suunnattiin jo takaisin yöpymispaikkaan, jossa oli ihanaa päästä vielä saunomaan. :)