Verijäljestämässä

Tänään käytiin taas treenaamassa verijälkeä koirien kanssa. Tämä oli nyt kolmas kerta molemmille koirille. Nyt oli kaverini tuonut koirille oikein kunnon hirvensorkan mikä laitettiin molemmille jäljen loppuun. Epe lähti alusta jo tosi hienosti seuraamaan ihmisjälkeä, kun itse verijälki alkoi vasta syvemmältä metsästä. Nyt en alkuun ollut laittanut sille nameja, joten vaikka se pysähtyikin alkukaadolle niin kovin pitkään se ei siinä haistellut vaan lähti jo jäljelle. Jatkossa täytyy varmaan laittaa vielä nameja myös alkuun jotta merkkaisi sen selvemmin. Nyt oli Epellä taas enemmän vauhtia jäljellä, mutta aika kivasti se pysyi koko ajan jäljen päällä. Maastossa oli vaihtelua, kun aluksi oli loivaa laskua, sitten 90 asteen kulma oikealle ja sen jälkeen loivaa nousua. Tuohon kulmalle (makuuseen) ei myöskään oltu laitettu nameja, mutta hyvin Epe sen merkkasi ja vaikka ensin meinasikin lähteä väärään suuntaan niin korjasi nopeasti. Pari tarkennusta Epe teki jäljellä, kun oli hieman eksynyt sivuun, mutta hyvin selvittiin loppuun missä sorkka oli odottamassa. Nyt tuntui, että Epe käytti lopussa myös enemmän ilmavainua, olisiko sorkasta voinut saada vainun jo kauempaakin. Itse sorkka kiinnosti kovasti, vaikka vähän jännä vielä olikin. Epe hyvin tutki sitä ja nuoli monta kertaa. Puruotetta ei tällä kertaa nähty, mutta kyllä sitä sorkkaa piti vahtia koko matka takaisin autolle ja kurja homma oli kun se lopulta vietiinkin pois. Katsotaan olisiko poju jo ensi kerralla vähän rohkeampi sorkan kanssa. :)
*Epe verijäljellä 15.10.2016

Hirvensorkka kiinnosti kovasti Epeä

Wautsi mikä löytö

Sanille oli kaverini käynyt vetämässä jäljen missä oli pari 90 asteen käännöstä vasemmalle ja lopussa sorkka. Sanikin lähti taas intopinkeenä heti ihmisjäljelle ja alusta bongasi hyvin veren ja nameja oli päällä palkaksi. Nyt tuntui, että itse jäljellä Sani seilasi aika paljon sivusuunnassa, mutta olisiko sekin voinut vaikuttaa, kun itse en tiennyt yhtään missä jälki meni ja varmaan minunkin käytös oli paljon epävarmempaa kuin yleensä. Kulmat Sani löysi hyvin. Ekalta kulmalta meinasi jatkaa suoraan, mutta korjasi nopeasti oikeaan suuntaan. Toinen makuu kulma meni paremmin ja siinä Sani löysi paremmin minne jälki jatkui. Loppuun selvittiin hienosti ja sorkka kiinnosti kovasti. Sanikin oli aluksi paljon varovaisempi sorkan kanssa, mutta lopultahan se alkoi oikein kunnolla puremaan sitä ja kantoi sorkan jopa aivan autolle asti. Jee. :)
*Sani verijäljellä 15.10.2016

Hieno Sannikki

Sorkka oli oikein maukas

Tää lähti nyt mukaan täältä.

Matkalla oli hyvä pysähtyä vähän herkuttelemaan.

Ai että kun vähän painaa.

Mutta kyllä tämä perille asti viedään.

Jes, auton luokse selvittiin.