Kasvattajan epäonnea

Kyllähän sitä aina puhutaan, että hyvän pentueen kasvattamiseen tarvitaan myös paljon tuuria. Asia kuitenkin valkenee vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti kokee tehneensä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tuleva pentue olisi kaikin puolin mahdollisimman hyvä ja terve yms. ja kuitenkin kaikki tuntuu menevän pieleen. Sanin pentue oli ensimmäinen kasvattamani pentue ja monenlaisia harmittavia juttuja on pentujen kanssa ollut. Epellehän ei vieläkään ole toista kivestä tullut, joten näyttää vahvasti, että pojusta jää pallivikainen. Myöhemmin Epe tullaan todennäköisesti kastroimaan.

Kikin kohdalla erilaiset ongelmat ovatkin sitten olleet paljon pahempia. Kiki aloitti lievän ontumisen ja epäpuhtaan liikkumisen n. 4 kuukauden iässä ja asiaa yritettiin silloin heti tutkia, mutta aluksi ei selvinnyt mitään selvää syytä sille. Nyt 7,5-8 kk:n iässä Kikiltä otettiin todella laajat röntgenkuvat ja niistä selvisi, että Kikillä on eräänlainen kasvuhäiriö kyynärnivelessä. Ruotsinlapinkoira ei ole mikään riskirotu tuon suhteen vaan yleisempää ongelma on isoilla raskailla roduilla sekä uroksilla. Sen vuoksi kyseinen asia saatiinkin todettua vasta tässä vaiheessa, kun ensin ei kyseistä vaivaa osattu edes epäillä. Heti kun selvisi mistä vaiva johtui niin Kikille varattiin tähystysleikkausaika Seinäjoelle, jossa Jarmo Rintasalo operoi Kikin viime tiistaina.

Tässä tarkempaa lääkärin kertomusta:

"Vasemman kyynärnivelen tähystyksessä todettiin voimakkaammat muutokset kuin mitä röntgenkuvan perusteella saattoi päätellä. Kyynärluun varislisäkkeessä oli murtuma ja nivelrusto oli kulunut kokonaan pois osasta olkaluun sisemmän nivelnastan ja kyynärluun varislisäkkeen pintaa. Vauriot johtuvat siitä, että kyynärluu on liian pitkä suhteessa värttinäluuhun ja paino kohdistuu kokonaan pienelle alalle nivelen sisäosassa.  

Kyynärluu sahattiin vinosti poikki. Hoidon tarkoituksena on, että lihakset vetävät kyynärluun yläosaa eri asentoon niin, että liiallinen hankaus nivelessä loppuu ja paino tulee enemmän ehjälle rustopinnalle.

Nyt vain toivotaan, että kyseinen leikkaushoito auttaisi ja Kiki saisi elää jatkossa ihan normaalin koiran elämää. Toipuminen kestää n. 4 kk, mutta sen jälkeen toivottavasti olisi jo kunnossa. Mitään kovin fyysisiä harrastuksia Kikillä ei varmastikaan voi koskaan olla, mutta monet jutut ovat kuitenkin mahdollisia, joten toivottavasti kaikki menisi hyvin. Iso kiitos Kaisalle ja Eetulle, kun näitte paljon vaivaa Kikin ongelmien selvittämiseksi ja veitte Kikin mahdollisimman pian leikkaushoitoon. Toivon kovasti, että Kikistä tulisi vielä hyvä harrastuskoira teille, vaikka agijutut pitäisikin nyt jättää pois kuvioista.

Mutta kyllähän tämmöiset uutiset ja tapahtumat vetää kasvattajan mielen aika synkäksi. Paljon on asiaa tullut pohdittua, mutta kyllä sitä lopulta tuli siihen tulokseen, että vastaavanlaisia pentueita ei halua enää teettää lisää, joten tämä jäi nyt sitten Sanin ensimmäiseksi ja viimeiseksi pentueeksi. Harmi kyllä, koska Sani oli todella esimerkillinen emä pennuilleen. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että Sani tullaan steriloimaan ennen seuraavia juoksuja 29.11., joten onpa sen jälkeen sitten helpompi Sanin ja Epenkin olla yhdessä siihen asti kunnes Epe tullaan kastroimaan.