Vauhtinallen kennel: Epen ekat SM-kisat

Viime viikonloppuna osallistuimme Epen kanssa ensimmäistä kertaa koiratanssin SM-kisoihin. Kisat pidettiin Ylöjärvellä ja kisapaikka oli meille entuudestaan tuttu. Epen olin ilmoittanut molempiin lajeihin, koska Oulun kisoista oltiin saatu oikeus osallistua kumpaankin lajiin. Tavoitteena meille oli tehdä omaan tasoomme nähden onnistuneet suoritukset ja olihan se nyt hienoa päästä vasta 2-vuotiaan koiran kanssa jo samoihin kisoihin Suomen huippujen kanssa! Se minua harmitti, että fs kisattiin ensin, koska aiemmin emme olleet näin päin Epen kanssa sen eri ohjelmia tehneet. Ennen kisoja epäilinkin, että näinköhän poju tulee pitkän päivän jälkeen enää htm ohjelmaa jaksamaan. Meidän kerho kuitenkin maksoi osallistumismaksut, joten samapa se oli lähteä kokeilemaan molempia ohjelmia kerran siihen oltiin kuitenkin oikeutettuja.

Kisapaikalla oltiin noin yhdeksän maissa eli viiden jälkeen oltiin jo heräilty ja vähillä yöunilla onneksi jaksoin ajaa ihan hyvin. Olin vielä ollut juuri samalla viikolla kuumeessa ja edelleen minulla oli ääni melko käheänä ja pää tukossa, mutta onneksi kuitenkin olin sen verran jo parantunut, että päästiin reissuun. Minulla oli kaikki koirat matkassa ja Epen ja Kajan otin häkkeihin halliin. Kisapäivä alkoi avajaisilla. Ensin oli viralliset puheosuudet ja sitten nähtiin pari upeaa paikallisten nuorten tyttöjen tanssiesitystä sekä laulettiin Maamme laulua. Varsinaiset kisat alkoivat seitsemällä alo/avo-luokan esityksellä ja sinä aikana voi-luokan koirille tehtiin ell-tarkastukset erillisessä tilassa. Epe hieman jännitti sirunlukijaa, koska se ei tykkää, kun outoja esineitä tuodaan sen päälle, mutta hienosti poju antoi kuitenkin sirun etsiä ja siru onneksi myös löytyi nopsaan. Hieman olin etukäteen sirun löytymistä jännittänyt, koska viime kesänä sitä ei löytynyt Epeltä yhdessä noseworkin hajutestissä. Varsinainen eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Nostin Epen pöydälle ja lääkäri kyseli jonkun kysymyksen ja tutki korvat, silmät yms. Epe oli oikein reipas ja heilutti häntää koko toimituksen ajan. :)

Reipas nallekarhu kisapaikalla. <3

Freestylen voi-luokassa kisasi peräti 19 koirakkoa ja onneksi kehääntutustuminen jaettiin kahteen ryhmään. Kehä oli kuitenkin sen verran pieni (16m x 16m), että muuten olisi ollut superahdasta. Otin Epen hetkeksi tutustumiseen mukaan ja kierrettiin kerran kehä ympäri ja sitten pyysin yksittäisen liikkeen ja hetken leikitin sitä kehässä. Sen jälkeen käytin loppuajan suunnittelemalla ilman koiraa musan kanssa meidän liikkumista kehässä. Epen kanssa saatiin jonkun aikaa odotella omaa vuoroa, koska monta koirakkoa kisasi ennen meitä. Odotellessa treenasin sen kanssa lyhyesti kerran, koska halusin vielä muistutella sille joitain temppuja. Lähinnä kai tämä oli, jotta sain itselleni varmuuden, että kyllä se ne muistaa. :) Itseäni taas jännitti melkoisesti, koska kisapaikalla oli myös aika paljon häiriötä. Yleisöä oli paljon ja osa ihmisistä katsoi myös aivan reunoilla kehäänkulku aukkojen kohdalla. Lisäksi valokuvaajia oli paljon. Epe kuitenkin ottaa vielä aika paljon häiriötä myös ihmisistä, joten haasteita siis löytyi.

Ennen meidän vuoroa olin vienyt Epen palkkapurkin kehän ulkopuolelle valmiiksi odottamaan, jotta se ei nähnyt, kun vein sen sinne. Ennen omaa vuoroa mentiin hetkeksi kehän laidalle odottamaan ja laitoin Epen maahan pötköttämään. Ennen kehään menoa teetin Epelle ihan vaan pari temppua ja annoin pari supernamia ja sitten seurautin koiran kehään. Epe seurasi hienosti vasemmalla ja itse kykenin hyvin tervehtimään tuomarit meidän mennessä. Alkuasentoon päästiin hyvin ja annoin merkin musan soittajalle. Ohjelman alku meni hienosti. Epellä oli ehkä hieman kierrokset ylhäällä, koska alussa tuli pari haukkua pakituksissa ja hieman Epe teki pienen oman koreomuutoksen, kun päätti pakittaa kaksi kertaa peräkkäin. Onneksi kykenin hyvin improomaan sen mukaan ja muuten alkuliikkeet sujui hyvin. Musan vaihduttua toiseen kappaleeseen alkoikin tutumpi ohjelman osuus. Läpsy-temppu ei meinannut heti onnistua, koska Epe tarjosi siihenkin ensiksi pupu-temppua, mutta pyysin Epen ylös niin sitten onnistui uudella yrityksellä. Sen jälkeen Epellä oli jokunen yleisön tuijottelu muutamassa tempussa, mutta kaikki saatiin kuitenkin tehtyä. Seisomaan jättö ja siitä pakitus ei taaskaan onnistunut kuten piti vaan jälleen Epe ehti kääntyä minua kohti, mutta kääntyi siitä sitten hyvin pakittamaan kun pyysin. Sen jälkeen vauhdikas osuus meni ihan kivasti. Yhtä pyörähdystä Epe ei heti tehnyt vaan jouduin sen pyytämään uudelleen. Ohjelman loppu oli mielestäni sujuvin. Olin todella tyytyväinen, kun Epe pysyi myös loppuasennossa jälleen hienosti. Kyllä oli taas mahtava fiilis kutsua poju sieltä luokse. Muistin onnen huumassa onneksi myös huomioida tuomarit ja sitten juostiinkin jo palkalle. Hyvin Epe poistui myös minun kanssa eikä yrittänyt kiirehtiä liikaa, vaikka tiesikin, että palkka tulisi vasta kehän ulkopuolella. Olin kyllä niin tyytyväinen Epeen. Haastavissa olosuhteissa poju oli tehnyt hienon debyytin meidän ekoissa SM-kisoissa! <3

Kisojen taso oli kova, joten kovin korkealle emme meidän suorituksellamme yltäneet. Epen kanssa saimme pisteitä 152,67 ja sijoituimme 15. sijalle. Epe oli kisojen nuorin osallistuja, joten tottakai olin siihen super tyytyväinen, koska se teki kaiken minkä omaan tasoonsa nähden osasi.
*Epen freestyle ohjelma SM-kisoissa Ylöjärvellä 27.10.2018

Tuomareiden kommentit ja pisteet:
Mari Väänänen (vastaava): Koiralle lisää tarkkuutta. Ohjelma jäi vähän takareunaan ja tasapaksuksi. Tekn. 76 / Tait. 76, Yht. 152p
Hannele Parviainen: Kontaktikatkoksia joka aiheutti epätarkkuutta liikkeisiin. Lisää vaativuutta myös liikkeisiin. Tekn. 76 / Tait. 75, Yht. 151p
Outi Tastula: Vahva musiikki olisi kaivannut terävämpää otetta. Teknisesti vaikeammat liikkeet olisivat nostaneet pisteitä. Tekn. 79 / Tait. 76, Yht. 155p

Kisapäivä oli pitkä ja Epen htm ohjelma esitettiin iltapäivällä vasta joskus kolmen maissa. HTM lajissa kilpaili yhteensä 14 koirakkoa. Kehääntutustumisessa olin käynyt ilman koiraa taas suunnittelemassa meidän liikkumista. Epen vire vaikutti ihan hyvältä ennen kehään menoa ja mitään ylimääräistä ei siinä omaa vuoroa odotellessa tehty. Epe seurasi innokkaana kehään ja jälleen kykenin hyvin tervehtimään myös tuomarit. Hyvin saatiin alkuasento ja musa lähti soimaan. Melko pian kuitenkin näin Epestä, että nyt ei enää oikein seuruut tuntuneet pojua kiinnostavan. Kehän laidalla kameroiden salamavalot välkkyi voimakkaana ja kieltämättä ne häiritsivät välillä jopa minuakin. Epe alkoikin vaan jossain vaiheessa tuijotella yleisön suuntaan ja pari kyykyssä olevaa kuvaajaa olivat sille suorastaan ylitsepääsemätön häiriö siinä vaiheessa ja Epe meinasi jopa lähteä moikkaamaan toista kuvaajista. Kuuliaisena poikana se tuli kuitenkin luokseni, kun sen kutsuin takaisin hieman kovemmalla sävyllä. Yritin saada Epen vielä jatkamaan, mutta ei sillä enää kyllä oikein ollut motivaatiota seuraamisiin. Välillä tehtiinkin sitten vaan kivoja freestyletemppuja, jotta sain Epelle edes vähän parempaa virettä. Yleisö kuitenkin veti puoleensa, joten päätin, että samapa tuo ja vähän jopa pörrötin Epen turkkia yhdessä kohtaa, jotta se olisi hieman vapautunut tilanteessa. Lopussa saatiin vielä jotain lyhyitä pätkiä tehtyä, mutta jäihän kokonaisuus tosi heikoksi. En kuitenkaan jättänyt ohjelmaa kesken vaan yritin tsempata Epen tekemään edes jotain loppuun asti. Eniten harmittaa, etten tajunnut ilmoittaa ohjelman aikana tuomareille, että keskeytämme, koska eihän meidän suorituksessa ollut oikein mitään arvosteltavaa. No tulipahan haettua edes kokemusta ja kannattaahan se toki tähänastisesti huonoimmat pisteet ja suoritus käydä tekemässsä tyylikkäästi SM-kisoissa.

Esityksen jälkeen harmitti kyllä aika tavalla ja tuntui, että olisi pitänyt jättää se kokonaan väliin, koska freestylen jälkeen oli niin hyvä mieli. Iltaan mennessä olin kuitenkin ehtinyt jo unohtaa enimmän harmituksen ja päätin vain iloita meidän onnistuneesta freestylesta. Eihän sitä aina voi onnistua, ei edes SM-kisoissa. Epe teki parhaansa ja nuorelle koiralle tilanne vain oli vielä liian vaikea. Meidän sijoitus oli tällä kertaa kisojen viimeinen eli 14. Päätin, että jatkossa teemme Epen kanssa vain yhden ohjelman päivässä, koska olisi epäreilua vaatia siltä enempää. Nyt meidän on tarkoitus pitää Epelle hieman taukoa tanssikisoista, jotta saamme sille freestyleen opetettua uusia vaikeampia temppuja ja katsotaan rakennanko sille samalla myös täysin uuden ohjelman. Nykyisestä htm ohjelmasta kyllä ihan tykkään ja se olisi kiva saada vielä joskus onnistumaan kunnolla.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä hieno kokemus päästä osallistumaan Epen kanssa ekaa kertaa SM-kisoihin. Epe oli tosiaan kisojen nuorin koira tällä kertaa ja totesin, että myös Simo ja Sani ovat olleet minun koiristani paljon vanhempia osallistuessaan ekoihin tanssin ässämmeihin, joten ylpeä saan kyllä Epestä olla. Reilu vuosi sitten kuitenkin vasta kisattiin Epen kanssa tanssissa ekaa kertaa, joten onhan tämä ihan huikeeta, että nyt jo ollaan oltu SM-kisoissa mukana! Tunnelma kisapaikalla oli tuttuun tapaan hurjan kannustava ja ihanaa oli taas nähdä muiden koirakoiden huikeita esityksiä. Epe on nyt kolmas ruotsinlapinkoira, joka on osallistunut koiratanssin SM-kisoihin mikä on aika huippua näin pieneltä rodulta! :)

Kuvia Epen freestyle ohjelmasta. Kuvat: Sanni Lempiäinen.