Sanin kuoleman jälkeen muistelin Sania ja katsoin paljon vanhoja kuvia ja videoita rakkaasta ystävästä. Itkettyä tuli monena päivänä. Kasasin myös muistovideon, mikä ei ollut helppoa, koska ihania kuvia ja videoita olisi ollut vaikka monen tunnin videoksi.
Aiemmin ajattelin, että vanhasta koirasta olisi helpompi luopua. Onhan se saanut elää täyden elämän ja paljon on ehditty yhdessä kokea. Enää en ajattele niin. Sani oli ehkä nyt se ns. elämäni koira tai ainakin yksi niistä. ❤️ Kaikki vanhat ihanat muistot ovat niin nousseet pintaan ja tuntuu, että sydän puristuu kaikesta ikävästä.
Sanin kanssa sain kokea niin paljon. Kisasimme virallisissa kisoissa kuudessa eri lajissa (htm, fs, rally, nose, toko, näyttelyt). Lisäksi käytiin agiepiksissä, mätsäreissä, eri lajien mölleissä. Kerran kisattiin ulkomaillakin Norjassa. Osallistuttiin monta kertaa koiratanssin SM-kisoihin, kerran rally-tokon SM-kioihin, useisiin lappalaisten koiratanssi ja rally-toko mestiksiin sekä rallyn piirinmestaruuskisoihin. Käytiin erilaisissa koulutuksissa ja kursseilla (mm. sienikoirakurssilla). Kokeiltiin raunioetsintää ja jonkun verran käytiin jäljestämässä (verijälkeä ja metsäjälkeä). Käytiin luonnetestissä sekä karhutestissä. Treenattiin paljon yhdessä ja käytiin pitkiä lenkkejä nauttien luonnosta.
Kotona halusit aina olla lähellä. Nuorempana saatoit herätessäni olla tyynylläni. Sain kokea myös kasvattamisen ihmeen, kun sait 2 pentua, joista toisesta sain uuden ystävän. Olit kaikkea sitä mitä toivoin ja paljon enemmänkin.
Suomessa olet edelleen kaikista ansioitunein ruotsinlapinkoira harrastuslajeissa, koska saavutimme useita harrastusvalionarvoja. Olit minulle mittaamattoman arvokas. En unohda sinua koskaan. Rakastan sinua aina Sani. 😭 Kiitos kun olit juuri minun koirani. ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.