Verijäljestämässä

Tällä viikolla käytiin kahtena päivänä koirien kanssa verijäljestämässä. Molemmilla kerroilla oli aika sateista ja kosteaa mikä varmasti oli ihan hyvä jälkikeli koirille. Ekalla kerralla tein vain Epelle jäljen mikä sisälsi kaksi makuuta (kulmaa). Jäljen sivut oli n. 300 askelta+250askelta+300askelta eli ihan hyvän pituinen jälki tuli. Matkalla oli myös ylä- ja alamäkiä, suomaastoa sekä ojan ylitys. Jälki ehti vanheta vajaan tunnin. Epe lähti tosi hyvin heti alusta jäljelle. Ensimmäinen kulma oli vaikea ja siitä meinasi mennä suoraan, mutta korjasi kyllä nopeasti. Siihen en ollut jättänyt mitään ruokaa sille. Toisella kulmalla oli nameja ja siihen Epe pysähtyi hyvin, mutta luuli vissiin, että jälki loppui ja hetken vain ihmetteli siinä kunnes tajusi jatkaa. Suopätkä ja ojan ylitys meni tosi hyvin ja hienosti jaksoi loppuun asti. :)

Toisena päivänä tein molemmille koirille omat jäljet. Molemmilla jäljen pituus oli n. 800 askelta sisältäen kaksi makuuta ja lopussa oli herkkuluut. Nyt jätin kaikkiin kulmiin nameja. Jäljet ehti taas vanheta jonkun vajaan tunnin. Epellä meni taas oikein kivasti. Yhdessä kohdassa en tiedä saiko jonkun muun hajun, mutta jäi jotain haistelemaan aika pitkäksi aikaa, mutta sitten jatkoi taas hyvin. Toisella kulmalla lähti aluksi vika suuntaan, mutta korjasi sen taas nopeasti. Mielestäni Epellä on tosi kiva vauhti jäljellä ja se ei mene liian kovaa ja suht hyvin myös pysyy jäljellä. :) Lopussa ollut luuherkku kiinnosti, mutta minun piti kuitenkin kantaa se pois sieltä. Kulmissa olleita nameja Epe ei syönyt, mutta pysähtyi kuitenkin niissä hetkeksi haistelemaan mikä oli hyvä juttu.

Epe jäljestää

Jäljen päässä oli mieleinen yllätys

Väsynyt mutta onnellinen poitsukka. <3

Sani oli taas hurjan innoissaan, kun pääsi omalle jäljelleen. Alussa olleet namit kelpasi hyvin ja sitten neitokainen kiiruhti jälkeä seuraamaan. Sanilla oli paljon enemmän epätarkkuutta ja seilaamista jäljen eri puolilla, kun sillä tuntuu aina olevan vähän liian kiire eikä malta niin keskittyä. Ensimmäinen kulma oli paha ja siinä Sani pyöri hetken aivan sekaisin, että minnekäs se jälki jatkuikaan. Hyvin se pysähtyi ensin kulmalle ja söi namit, mutta sen jälkeen ei tiennyt mihin jatkaa. Kyllähän se homma siitä lopulta selvisi ja sitten taas hirveellä kiireellä eteenpäin. Toiselle kulmalle hidastin Sanin vauhtia selvästi ja nyt bongasi kulman hyvin ja lähti samantien oikeaan suuntaan seuraamaan jälkeä. :) Loppuun päästiin hyvin ja lopussa ollut luuherkku oli Sanin mieleen. Sani halusi kantaa luun ihan autolle asti ja oli selvästi ylpeä tekemästään löydöstä. ;)

Sanikin selvitti jäljen hienosti

Luuherkku oli tytön mieleen.

Saalis piti kantaa autolle asti.